Maanantai aamuna herättiin harmaaseen kaatosateeseen. Treffattiin 7elevenissä aamupalalla. Aikainen herätys vapaapäivien jälkeen painoi, joten mukavuudenhaluisina bongattiin sopivasti taksi kaupan edestä. Mielessä oli ihanan rento matka sen sijaan että täytyisi ahtautua ruuhkaiseen metroon seisomaan. Taksi lähti matkaan ja ensimmäisissä liikennevaloissa havaittiin että ihan kuin kuskin silmät olisivat kiinni ja yhtäkkiä myös pää retkahti... Ajateltiin että ei ole mahdollista, mutta liikennevalojen vaihtuessa vihreäksi auto ei lähtenytkään liikkeelle ja muut tööttäilivät takana. Kuski tosiaan oli nukahtanut..... Tässä vaiheessa vielä nauratti, mutta kun kuski rupesi nuokkumaan myös auton liikkuessa ruuhkaisan liikenteen keskellä, ei ollut nauru enää niin herkässä. Se siitä rentouttavasta matkasta. Seurasimme koko ajan silmä tarkkana kuskia ja liikennettä ja pohdimme jo olisiko turvallisempaa vaihtaa hereillä olevaan kuskiin. Aaro joutui etupenkiltä herättelemään kuskia muutamissa liikennevaloissa ja oli valmiuksissa tarttumaan rattiin tiukan paikan tullen, mutta onnksi selvittiin ehjänä muutaman läheltä liippasi tilanteen jälkeen perille. Eipä olisi uskonut tällaista kokemusta tulevan vastaan, Suomessa voisi tulla aika paljon sanomista.
Harjoittelupäivän ohjelmassa oli vierailu läheiseen vanhainkotiin. Tämä vanhainkoti oli julkinen ja hieman eri tasoa kuin Tamsuissa sijaitseva luksusvanhainkoti. Siellä oli 4 kerrosta, tilat olivat melko ahtaat ja yhdessä kerroksessa oli yksi isompi huone, jossa oli noin 6-8 sänkyä verhoilla erotettuina ja pienempi yhden hengen huone. Vanhainkodissa oli kapeat pienet käytävät (ei mahdu kuljettamaan potilasta sängyllä) ja jyrkät portaat henkilökunnan käytettävissä. Suihkutilat olivat pienet ja hieman hankalan oloiset ajatellen vuodepotilaita, mutta tästä huolimatta potilaita suihkutetaan peräti kolme kertaa viikossa (Suomessa yleistä kerran viikossa, erityistoiveesta 2x viikossa) ja hoitajat tuntuvat kerkeävän hyvin hoitaa kaikki potilaat perusteellisesti ja antavan hieman ylimääräistäkin aikaa. Vanhainkodissa myös asuu muutama hoitaja sekä paikan johtaja, jotka ovat aina tarpeen tullen saatavilla. Pääosassa potilaat olivat vuodepotilaita. Päivän aikana seurattiin usean potilaan nenämahaletkun, katetrin ja trakeostomiaputken vaihtoa. Täällä lähes jokaisella pitkäaikaissairaspotilaalla tuntuu olevan nenämahaletku toisin kuin Suomessa niihin törmää harvemmin ja yleensä ne ovat väliaikaisia ratkaisuja (täällä sen sijaan vuosikausia...). Hoitajat kertoivat myös, että hoitokodissa saa erittäin maukasta ruokaa ja pääsimmekin siitä "nauttimaan" lounastauolla. Kuului reissun tähän astisesti pahimpiin ruokiin. Läskistä lihakala kastiketta nuudeleiden kera rasvaliemessä. Hyi. Jokaisen vatsa kurni nälästä pitkin iltapäivää ja heti Gongguaniin päästyä suunnattiin pizzalle kera ihanien alkupalojen.
Tiistaina meillä oli harjoittelupaikassa ohjelmassa kotihoidon palveluun tutustumista. Kotihoito liikkuu taksilla paikasta toiseen. Kävimme useamman potilaan kotona. Täällä kodit ovat hyvin erityyppisiä verraten Suomeen. Uskonto on Taiwanilaisille tärkeä osa elämää, ja tämä näkyi kotien sisustuksessa. Jokaisessa kodissa oli pienempi tai suurempi alttari esi-isille. Näissä poltetaan suitsukkeita ja jätetään ruokaa uhrilahjaksi. Kodit ovat kolkkoja kivilattioineen, mattoja ei ole eikä lämmityslaitteita. Monet kodit olivat myös ahtaita ja likaisen oloisia. Täällä kotihoidon asiakkaat ovat pääosin vuodepotilaita (hyvin eri kuin Suomessa) mutta syy tähän lienee se kun perhe on niin vahvasti läsnä ja sukupolvet asuvat yhdessä ja ovat auttamassa toisiaan, kun Suomessa vanhukset ovat usein yksin asuvia. Näinpä heillä on mahdollisuus asua kotona pidempään huonommassakin kunnossa. Usealla perheellä on myös ulkomailta, kuten Filippiineiltä tai Vietnamista hoitoapulainen.
Päivä oli raskas, kun jatkuvasti reissasimme paikasta toiseen ja kohtasimme uusia ihmisiä ja asioita. Niinpä paikalliseen tapaan lounastauolla otimme pienet päiväunet :D Tämä ei tulisi mieleenkään Suomessa, varsinkaan harjoittelussa, muuten annat laiskan ja välinpitämättömän kuvan vaikka lounastauolla onkin. Täällä se kuitenkin on ihan normaalia, eikä kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Kyllä aluksi tuntui vähän oudolta, mutta kyllä se uni sieltä tuli ja se piristi kummasti! :D
xoxo Annika ja Aino
 |
| Työtiimimme |
 |
| Vanhainkoti |
 |
| Jokapäiväinen lounas harjoittelussa, hintaa 80 dollaria (2€) |
 |
| Tiistain powerunet :D |
 |
| Sadepäivän lämmikkeet |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti