Synttärijuhlaa ja hikingia

Perjantaina herättiin hellepäivään, joten päätettiin lähteä heti aamusta uimaan NTU:n sport centeriin. Nyt se kevät on tainnut vihdoinkin tulla, sillä joka päivä on ollut +25 tai enemmän lämmintä, ihanaa :) Katukuvasta ei kyllä uskoisi että täällä on hellettä, sillä edelleen näkee paikallisia paksuissa takeissa ja uggeissa. Myös sateenvarjot olivat kovassa käytössä paikallisilla, etteivät vaan pääsisi vahingossa ruskettumaan. No, me kyllä otetaan tästä säästä kaikki irti ;)

Illemmalla lähdimme juhlimaan erään vaihtarin synttäreitä vähän fiinimpään paikkaan, Marco Polo Loungeen. Se sijaitsi pilvenpiirtäjän 38:ssa kerroksessa ja sieltä oli mielettömät näkymät Taipein ylle. Paikka oli kyllä hintavakin (myös sen arvoinen), joten vietimme täällä alkuiltaa ja siirryimme sitten paikalliseen nightclub Mystiin.

Lauantaina suunnitelmissa oli lähteä vuorille, mutta juuri kun olimme tekemässä lähtöä alkoikin kunnon ukkosmyrsky, joten vietimme iltaa salkkari-ikävää parannellen katsomalla vanhoja salkkarijaksoja youtubesta :D Sunnuntaina uusi yritys, ja tällä kertaa onneksi sää suosi ja pääsimme hiking retkelle Elephant-mountainille. Elephant-mountain sijaitsee Xiangshanissa lähellä Taipei 101:stä. Metro-asemalta hiking polulle käveli noin 15 minuuttia ja siitä vuorenrinnettä ylös näköalatasanteelle vajaa puoli tuntia. Nousu oli kyllä todella jyrkkä portaita pitkin. Ajoitimme lähdön niin että näemme näköalan sekä päivänvalossa että auringon laskussa. Näköalatasanteelle oli jo hyvissä ajoin tullut monia ammattikuvaajia varaamaan parhaat valokuvauspaikat. Huipulla oli tuulista ja melko viileää, mutta auringonlaskun odottaminen oli sen arvoista.

xoxo Annika ja Aino

Bitan green lake

Tänään lähdimme aamusta kohti Xindiania (metrolla noin 15 min Gongguanista). Olimme sopineet Sannin kanssa menevämme retkelle Bitanin green lakelle. Siellä on mahdollista vuokrata polkuveneitä, kanootteja ja polkupyöriä ja joen ympärillä on paljon pieniä terasseja ja ruokaravintoloita. Monet paikalliset tulevat tänne ulkoilemaan ja joen varrella näkyi myös paljon kalastajia. Tämä joki tuntuu menevän koko Taipein läpi ja onkin varmaan yksi isoimmista joista täällä.

Sää oli täydellinen retkipäivälle, +28 lämpöä. Ensimmäiseksi vuokrasimme polkuveneen ja taisimmekin olla aamun ensimmäisiä, sillä joella ei ollut kuin muutama muu meidän lisäksi. Polkuveneen vuokraus tunniksi maksoi kolmelta 400 dollaria. Pelastusliivit olivat pakolliset ja myös melko hiostavat tässä ilmassa. Matkan teko veneellä oli kyllä hidasta mutta ainakin tuli poljettua senkin edestä. Vesi oli uskomattoman vihreää ja kirkasta ja jokea ympäröi vihreät vuoristomaisemat.  Veneilyn jälkeen lähdimme etsimään piknikevästä ja kivaa piknik paikkaa. Taisi tulla siinä etsiessä kierrettyä koko Xindian, sillä sen ainoan kerran kun etsimällä etsii ruokakauppaa, sitä ei tietenkään löydy mistään. Olipahan hyvää hyötyliikuntaa. Lopulta kun eväät olivat löytyneet, olimmekin eksyneet jo joen varresta ja puiston sijainnista ei ollut tietoakaan. Navigaattori avuksi ja joki onneksi taas löytyi. Tosin piknik puisto vaihtuikin keskellä jokea olevaan betonikivikasaan, sillä siinä paahteessa piti jo päästä levähtämään pitkän kävelyn jälkeen, kun puistoa ei näkynyt mailla halmeilla. No,  kokemus tämäkin.

Myöhemmin Aaro liittyi seuraan ja kävimme yhdessä syömässä pastat joen varrella sijaitsevalla terassilla. Kello olikin jo vilahtanut iltaan, joten otimme suunnaksi Gongguanin. Koska ilma oli edelleen kuuma, kävimme kotimatkalla vielä hakemassa frozen yogurtit.

xoxo Annika ja Aino

Piknik paikka ;)

Home care service

On ollut niin kiireinen viikko koulun suhteen, ettei olla keretty päivittää blogia. Koko viime viikonloppukin kului kouluhommissa T-workshopissa ja alkuviikosta aloitettiin harjoittelu uudessa paikassa, home care servicessä.

Tämä harjoittelupaikka sijaitsee puolen tunnin metromatkan päässä. Paikan löytäminen oli haastavaa, sillä se sijaitsee ihan tavallisella asutusalueella kerrostalon yläkerrassa ja on vain toimistotila. Tämän lisäksi myös rapun oven edessä oli jäätävä roskakasa, eikä voitu uskoa että ollaan oikeassa paikassa... Ei siis tällä kertaa olla sairaalaympäristössä. Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla, sillä näimme jo edellisessä paikassa kotihoitoa, ja se tuli kyllä hyvin tutuksi jo siellä. Ensimmäisen päivän aikana kuitenkin huomasimme, että tämä kotihoito poikkeaa hyvin paljon siitä, mitä se Shin Kongissa oli. Täällä työskentelee enimmäkseen sosionomeja, joiden tehtäviin kuuluu arvioida mm. potilaan toimintakykyä, caregiverin työskentelytapoja, potilaan asuinympäristöä ja onko aihetta hoitosuunnitelman muutoksiin. Mitään hoitotoimenpiteitä ei tehty, sillä potilaat olivat vielä pääosin hyväkuntoisia ja melko itsenäisiä.

Arviointikäyntejä tehdään kolmen kuukauden välein. Käynneillä sosionomi juttelee pääosin itse potilaan sekä hänen caregiverin kanssa arjen asioista. Tämän servicen palvelutarjontaan kuuluu nämä henkilökohtaiset caregiverit, joten heidän työnlaatua arvioidaan myös näillä kotikäynneillä. Caregiverit käyvät potilaan luona 3 kertaa viikossa aina 2h kerrallaan ja valtio kustantaa maksuista 70 prosenttia. Nämä caregiverit ovat paikallisia, sillä on tärkeää että tämän kuntoisilla vanhuksilla on yhteinen kieli hoitajan kanssa. Monet heistä ylistivät Suomen terveydenhuoltojärjestelmää, kun kuulivat että olimme Suomesta.

Edelliseen paikkaan verrattuna tämä oli kyllä todella lepposa harjoittelupaikka. Työntekijät liikkuvat skoottereilla paikasta toiseen, joten vain yksi meistä pääsi aina kerrallaan mukaan käynneille ja muut odottelivat toimistolla, koska skootterin kyytiin ei mahtunut kuin yksi kuskin lisäksi. Aluksi mopoilu hieman jännitti, sillä täällä liikenne on vähän vilkkaampaa kuin Suomessa ja skootterit puikkelehtivat mitä pienimmistäkin väleistä bussien seassa. Nopeasti kuitenkin huomasi, että paikalliset ovat niin tottuneita kuskeja ja nopeita reagoimaan, että jännitys hävisi ja kyydissä oli jopa mukavaa. Onneksi sattui aurinkoiset ilmat, ettei tarvinnut sateessa kaahailla. Välimatkat olivat vaihtelevia sillä potilaat asuivat osa jopa 40 minuutin matkan päässä kotihoidon toimistosta.

Täällä paikassa olimme vain tämän viikon ja ensi viikolla vaihdamme day care centeriin, joka on samaa firmaa kuin tämä, mutta sijaitsee eri paikassa ja työnkuva on täysin erilainen. Toivotaan, että se tulee olemaan myös mukava paikka.

xoxo Annika ja Aino

Työpaikan oven edustalla sijaitseva romukasa - "hyvä" ensivaikutelma siis...

Läheinen shopping mall, jossa lounastimme aina ruokatauoilla

Loppuviikon ohjelmaa

Keskiviikkoa varten olimme valmistelleet opettajamme toiveesta esityksen Suomen terveydenhuollosta ja koulutusohjelmastamme. Tapasimme aluksi opettajan sekä paikallisia hoitotyön opiskelijoita lounaan merkeissä, josta siirryimme syötyämme Fu Jen Universityyn aloittamaan esitelmää. Aikaa meille oli varattu 2h ja mietimme miten sen saamme täytettyä, mutta yllättävästi aika kuluikin. Oppilaat olivat kiinnostuneita eroista Suomen ja Taiwanin välillä ja esittivät useita kysymyksiä. Esitys meni onneksi ihan hyvin, mysteeriksi jäi kuinka paljon oppilaat lopulta ymmärsivät sillä englanti tuntui olevan monella hakusessa.

Fu Jen Universityllä on kuuluisa jäätelökahvila, johon oppilaat halusivat meidät viedä. Jäätelö tuli kyllä tarpeeseen - oli niin kuuma päivä että jätski tuntui sulavan ennen kuin kerkesi sen syödäkään. Ihana, kun on lämmintä, myöhään iltaan saakka pihalla tarkeni vain t-paidat päällä :)

Tällä viikolla saimme myös vihdoin hankittua NTU:n sport centerin jäsenyyden. Valittavana on useita eri vaihtoehtoja, jotka ovat eri hintaisia (esim. kuntosali, uimahalli, squash-sali, tennis). Päätimme ottaa uimahallin kuukausikortin (hinta 200 dollaria/kk 4,70€/kk). Ei paha hinta siis :D Uimahallin tilat olivat siistit ja varmaan ainut paikka koko NTU:ssa missä ei ole ruuhkaa, sillä paikalliset täällä eivät läheskään kaikki osaa uida. Uida sai ihan omaa tahtia omalla radalla. Uimahattujen käyttö on täällä pakollista hygieniasyistä. Suomi voisi ottaa oppia tästä, altaat olivat ihanan puhtaita. Ei irtohiuksia tai muuta roskaa pitkin allasta. Täytyy varmaan lähteä hankkimaan omaa uimamyssyä sekä laseja! Saatiin lainaksi ne tällä ensimmäisellä kerralla.

Loppuviikosta tehtiin shoppailureissu Fuxingiin ja illan kohokohta kyllä ehdottomasti oli Barbie cafe. Nyt oli kyllä kahvila lievästi sanottuna lyöty överiksi - sisustus oli räikeän pinkkiä, kimaltavaa ja röyhelöä tarjoilijoita myöten! Barbie teema jatkui ruoka-annoksissa saakka, menusta löytyi mm. barbiepastaa, barbieleivoksia ja barbiejuomia. Oli kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka - tosin ehkä tämä yksi kerta riittää. Tuli melkoinen yliannostus pinkkiä.

xoxo Annika ja Aino

Taipei Zoo

Tiistaiksi olimme sopineet treffit Fu Jen Universityn tutoreiden kanssa Taipei Zoohon. Lähdimme liikkeelle farkut jalassa, onneksi kuitenkin tällä kertaa viisaampina olimme pakanneet shortsit mukaan. Heti kun saavuimme zoohon, oli shortsit vaihdettava jalkaan - ilma oli paahtavan kuuma! Sisäänpääsy ei ollut hinnalla pilattu, vain 30 dollaria (n. 0,70€). On kätevää, miten täällä pystyy maksamaan monet pääsyliput samoilla easycardeilla. Lippu sisälsi myös pääsyn pandataloon, mikä olikin eläintarhan suosituin nähtävyys (Pandahysteriaa oli ympäri eläintarhaa, paikalliset ovat ihan hulluina siitä. Jopa uutisissa mainitaan lähes päivittäin babypanda ja pandakrääsää myydään joka lähtöön).

Eläintarhassa oli monenlaista eläintä pienestä suureen, tosin monet eläimistä nukkuivat vain varjossa kuuman päivän takia. Ilmeisesti sattui olemaan myös retkipäivä monilla päiväkotiryhmillä, sillä lapsia sinkoili sieltä täältä ja sai koko ajan vahtia mihin astuu. Pari tuntia kierreltiin eläintarhassa ja nähtiin myös itse kuuluisuus babypanda.

Tämän jälkeen suunnattiin Maokong gondola hisseille, joilla pääsi vuorten yli monien kilometrien matkan päässä sijaitsevaan lomakylään. Valittavana oli kahdenlaisia hissejä, tavallisia ja crystalhissejä, joissa oli lasipohja. Valittiin crystalhissi, tosin siitä ei hirveästi iloa ollut kun lattian lasi oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Hissistä oli kuitenkin kauniit maisemat vuorille sekä kaupungin yli.

Perillä oli monenlaisia kahviloita ja ravintoloita sekä hotelleja. Kävimme syömässä vihdoinkin kuuluisat Taiwanilaiset vohvelit - oli muuten hyvää. Ilta alkoi hämärtyä ja täytyi lähteä suuntaamaan takaisin Gongguaniin, sillä keskeneräinen koulutyö odotti...

xoxo Annika ja Aino

Kyllä me välillä opiskellaankin ;)