Suomitytöt Taiwanissa 2014: Shin Kong Wu Ho-Su Memorial Hospital

On kyllä ollut kiireinen alkuviikko, eikä tästä syystä olla keretty kirjottamaan harjoittelun alusta vielä mitään, mutta nyt asia korjaantuu :) Eli, nyt meillä sitten alkoi arki ja työharjoittelun ensimmäiset kolme viikkoa Shin Kong Wu Ho-Su Memorial Hospitalissa. Työmatka sairaalalle on metrolla 20 minuuttia ja siitä vielä bussilla 5 minuuttia, aikaisin joutuu siis lähtemään. Niinpä ensimmäisenä aamuna herätyskello soi klo 6:15 (olisi kyllä uni vielä maistunut muutaman tunnin). Suunnattiin metroasemalle ja haavena oli torkkua matkan ajan mukavasti vielä metron penkeillä. Eipä vissiin, turha oli toivo.... metro oli niin täysi että hyvä että mahduttiin sisään. Huomaa, ettei olla enää Vantaalla, täällä aamuruuhkat on vähän toista luokkaa. On kuitenkin mukava huomata että ruuhkasta ja kiireestä huolimatta, täällä kunnioitetaan toisia ja varsinkin vanhuksille ja raskaanaoleville luovutetaan aina istumapaikat. Muutenkin ihmisten arvostus toisiaan kohtaan näkyy käytöksessä myös meitä ulkomaalaisia kohtaan. Täällä ollaan erittäin avulaita ja kohteliaita.

Tutorit olivat meitä Jiantanin metroasemalla vastassa ja siitä sitten yhdessä mentiin bussilla sairaalalle. Opettaja ja sairaalan henkilökunta oli meitä heti vastassa ja meidät toivotettiin kyllä todella lämpimästi tervetulleiksi. Saatiin hoitajilta heti alkuun lahjaksi omat kahvimukit ja teräksiset puikot ja lusikat ja kaikki tuntuivat olevan innoissaan meistä. Kielitaito on osalla hoitajista todella huono ja aksentti tekee siitä vielä vaikeammin ymmärrettävää. Heillä ei ole aiemmin ollut ulkomaalaisia opiskelijoita ja he kertoivat, että heitä jännittää hirveästi. Hoitajat ymmärtävät kuitenkin lähes kaiken mitä heille sanoo, mutta puheen tuottaminen on heille haasteellista. Ne hoitajat, keiden kanssa olemme enemmän tekemisissä, puhuvat onneksi ihan hyvin englantia ja heidän kanssa asiat sujuvat. Lääkärit onneksi puhuvat paremmin englantia, sillä täällä lääkärit tekevät kaikki raportit ja diagnoosit englanniksi.

Meidän rooli opiskelijoina on täällä kyllä todellakin yllättänyt suuresti! Suomessa joissain paikoissa tuntuu, että opiskelija on vähän niinkuin "ylitöitä" muiden töiden rinnalla ja monet lääkärit eivät huomioi ollenkaan hoitotyön opiskelijaa. Täällä sen sijaan tuntuu, kuin oltaisiin oikein kunniavieraita. Kaikki (lääkärit ja hoitajat) tulevat esittäytymään ja kyselemään meiltä kaikenlaista, ja vähän väliä saa poseerata heidän kanssa valokuvassa. Ihme, ettei olla vielä nimmareita jouduttu kirjottamaan :D Ainakin tässä harjoittelussa opimme sen, miten hymyillä kameralle, heh. Huomion määrää ei ainakaan yhtään vähennä se, että länsimaalaisina kuljemme lääkärin vaatteet yllä :D (tämä siis jokapäiväinen työasumme, tosin olemme huomanneet, että täällä ei ole niin yksiselitteistä että vain lääkäreillä on valkoinen pitkä takki yllä.) Täällä sairaalassa tuntuu olevan hyvä ilmapiiri, eikä hierarkia ole niin voimakkaasti läsnä kuin Suomen puolella. Lääkärit ja hoitajat tekevät tiiviisti yhteistyötä ja kunnoittavat toinen toisiaan.

Olemme tämän viikon aikana päässeet työskentelemään/tarkkailemaan diabetes lääkärin vastaanottoa, ravintoterapeutin sekä sairaanhoitajan vastaanottoa, tutustumaan äitiys- ja imetysneuvontaan sekä lasten rokotuksiin (vastaava kuin Suomen neuvolatoiminta) sekä hemodialyysiin. Olemme myös osallistuneet luentoihin koskien Taiwanin sairaanhoitojärjestelmää. Täällä ei ole ollenkaan terveyskeskuksia, vaan kaikki toiminta tapahtuu sairaaloissa. Tämä näkyy potilaspaljoutena, sairaalan aulaa voi kuvailla ruuhkautuneeksi metroasemaksi! Taiwanilaiset rakastavat tulla sairaalaan jokaisen pikkuvaivankin vuoksi. Ihmiset ovat näköjään tottuneet ruuhkaan ja ihmispaljouteen, sillä esim. kuntoutushuoneessa kaikki vieri vieressä jumppasivat ja kävivät puntarilla yms. Ketään ei tuntunut häiritsevän, että muut potilaat olivat läsnä ja meteli oli melkoinen.

Näiden ensimmäisten kolmen päivän aikana olemme huomanneet monia eroavaisuuksia verrattuna Suomen sairaalaan. Yksi erittäin silmäänpistävä asia on yksityisyyden ja tietosuojan turva. Suomessa potilaan yksityisyys pyritään turvaamaan niin hyvin kuin mahdollista ja tämä toteutuukin hyvin. Täällä sen sijaan saattaa olla useampi potilas samaan aikaan lääkärin vastaanottohuoneessa ja muut kuulevat kaikki toisen potilaan asiat sekä näkevät tietokoneelta diagnoosien kirjaamisen sekä lääkelistojen muutokset. Potilaiden paperit lojuvat pöydällä kaikkien nähtävillä, eikä lääkäreillä ole mikään kiire siirtää niitä sivuun. Toinen suuri eroavaisuus oli lääkärin vastaanottojen runsas potilasmäärä. Tunnin aikana lääkäri otti vastaan varmaan about 15 potilasta, kun Suomessa potiaalle varataan yleensä vähintään 15 minuuttia aikaa, jonka jälkeen lääkäri kirjaa vielä rauhassa ennen uutta potilasta. Vastaanotto on kovin levoton, sillä vähän väliä tulee myös keskeytyksiä ja toiminta tuntuu melko liukuhihnamaiselta ja hoitovirheiden mahdollisuus on melko suuri näissä puitteissa. Itsestä ainakin tuntuisi mahdottomalta keskittyä töihin tällaisessa ympäristössä.

Olemme myös havainneet paljon hyvää, etenkin terveysneuvonta on täällä todella aktiivista ja potilaille järjestetään vapaaehtoisia ja ilmaisia infotilaisuuksia eri sairauksiin liittyen. Täällä hoidetaan potilasta kokonaisvaltaisesti eri ammattiryhmien yhteistyönä. On mukava huomata, että tilanteet potilaan ja hoitajan välillä on paljon rennompia ja vastaanotoilla nauretaan paljon, ja tuntuu että ihmiset puhuvat avoimemmin, kun kynnys ei ole niin suuri. Työntekijät tuntuvat olevan erittäin omistautuneita työlle ja ovat alansa asiantuntijoita.

Harjoittelupäivät ovat meillä melko pitkiä, joka päivä 8.30-17. Välissä on onneksi aina vähintään tunnin lounastauko. Täällä ei ole mikään kummallinen näky, jos työntekijä vetää sikeitä pöydän ääressä keskellä päivää :D Nyt on onneksi ihana vapaa loppuviikko tiedossa, se kuluu akkuja lataillen ja uusia kokemuksia odotellen :)

xoxo Annika ja Aino

ps. Sää on ollut tällä viikolla aivan mahtava! +25 ja aurinko porottaa :P Harmi vaan, kun ei olla keretty siitä kauheasti nauttia. Pidetään peukkuja että loppuviikko näyttää yhtä hyvältä!

pps. Lisää kuvia tulossa myöhemmin :) Kuvat ovat vielä opettajamme kamerassa!