Wulai

Tänään lähdettiin suuntaamaan vaihtariporukalla kohti Wulaita ja kuumia lähteitä. Oltiin katsottu sääennuste, joka lupaili tälle päivälle n +22 ja puolipilvistä, joten lähdettiin farkut jalassa ja takit mukana liikenteeseen. Eipä vissii olis tarvinnu! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli ainakin +26 joten Wulaihin päästyämme etsittiin heti ensitöikseen hiki hatussa shortsikauppaa. Täällä yleensä myydään joka kadunkulmassa vaatteita, paitsi ilmeisesti Wulaissa... Vihdoin silmäämme osui yksi ainoa pieni vaatepulju, jota pyöritti vain kiinaa puhuva papparainen. Shortsivalikoima oli kammattova, mutta olosuhteisiin nähden ei ollut paljon valinnanvaraa ostaakko vaiko eikö. Näinpä mukaan tarttui molemmille vaaleansiniset trikookankaiset mansikkashortsit.... XD Naurua pidätellen puettiin ne jalkaan kaupan pienessä varastossa, onneksi shorteissa hintaa oli vain 3 €. Päivän pelastus kuitenkin oli tämä ostos, sillä vuoren rinnettä kävellessä farkut olisivat olleet tuskaiset siinä helteessä.

Aluksi lähdimme kiipeämään vuoren rinnettä kohti vesiputoksia ja mukaan tarttui matkalla myös reissun ekat jätskit. Huikeissa maisemissa saatiin ne nauttia. Vuoren rinnettä pitkin meni myös pieni juna, mutta päätimme reippailla ja kävellä ylös, hyvää hyötyliikuntaa ;) Matkan varrella oli paljon pikku putiikkeja, missä myytiin paikallisia perinne intiaaniasuja. Myös pari intiaania tanssi keskellä katua :D Ylhäälle oli vaivan arvoista kävellä, sillä vesiputoukset ja maisemat muutenkin olivat todella hienot. Vesiputouksen ylle olisi vielä päässyt gondolihissillä, mutta kuumat lähteet houkuttelivat jo mielessä, joten lähdimme suuntaamaan niitä kohti.

Taiwanissa on useammassa paikassa kuumia lähteitä, jotka ovat suosittuja turistien sekä paikallisten keskuudessa. Lähteitä on yleisiä, jotka ovat ilmaisia, sekä yksityisiä, jotka maksavat ja ovat vain omaan käyttöön. Lähteitä on eri lämpöisiä, jotkut ovat todella jopa polttavan kuumia. Yleensä onneksi lähteet sijaitsevat joen varressa, jolloin raikkaaseen jokiveteen pääsee välillä vilvoittelemaan. Huvittava näky oli, kun paikalliset muovipressujen kanssa menivät kuuman lähteen päälle ja sulkeutuivat pressun sisään höyryttelemään. Eivät vissiin ole saunasta vielä kuulleet :D Ilmakin vähän viileni, joten ei tullut liian kuuma pulikoida lähteissä. Ihanan rentouttavaa oli istuskella siellä lämpöisessä. Väkeä kyllä oli, ei onneksi kuitenkaan ihan tungokseen saakka. Uskaltauduttiin jopa pulahtamaan viileässä joessa, mikä virkisti ihanasti.

Paluumatkalla kävimme porukalla syömässä Taiwanilaista ruokaa. Listat oli kiinaksi, mutta onneksi matkassa oli myös kiinan kielen taitajia. Jälkiruuat syötiin Gongguanissa, sekin taisi olla paikallista herkkua. Oli erittäin mielenkiintoinen kokemus, mutta tällä kertaa jopa ihan hyvä sellainen. Jälkiruoka koostui jäämurskasta, mansikoista ja kondensoidusta maidosta, kuulostaa epäilyttävältä, mutta oli oikeasti hyvää. USA:n vaihtarit ottivat vähän villimmän vaihtoehdon: jäämurskaa kera papujen (maku oli täysin sama kuin hernekeiton.....). Pitivät siitä kyllä kovasti.

Vapaapäivä sujui ihanasti hyvässä seurassa. Katsotaan mitä huomenna keksitään :)

xoxo Aino ja Annika

Riisiä bambun sisässä

Pyöräretki

Ihana oli herätä virkeänä hyvien yöunien jälkeen vapaapäivän viettoon :) Aamulenkit käytiin juoksemassa alakerran salilla ja suihkujen jälkeen suunnattiin lounaalle. Päivä oli hieman tuulinen mutta lämmin ja aurinkokin paistoi. Lounaan jälkeen halusimme nauttia vielä ihanasta päivästä ulkona, joten päätettin kokeilla ekaa kertaa ubikejä (kaupunkipyöriä). Ubiket toimii easycardeilla, pyöräparkkeja on kaupungissa useita ja pyörää ei tarvitse palauttaa samaan paikkaan vaan sen voi jättää mihin tahansa ubiken parkkiin. Ubiket on todella suosittuja, niitä näkee kaupungilla paljon ja myös paikalliset suosivat niitä. Niiden käyttö on todella halpaa, ensimmäinen puoli tuntia on ilmainen ja sen jälkeen jokainen puoli tuntia maksaa 10 dollaria (0,24 €). Pyörä on helposti säädettävissä oman pituuden mukaan. Näinpä lähdettiin matkaan pyörillä, mutta alku tuntuikin hankalalta varsinkin jalkajarrujen puuttuessa pyörästä. Tehtiin siis harjoituskierros yliopiston kampuksen läpi ennen kuin uskaltauduttiin liikenteen sekaan :D

Lähellä meidän dormia virtaa suuri joki (joen nimi jäi meille epäselväksi kun luki vain kiinaksi XD) jonka varrella on pitkä asfalttitie vain lenkkeilijöille ja pyöräilijöille. Reitin varrella on myös paljon istuskelupuistoja ja urheilukenttiä, mm. pesäpallo-, koripallo- ja tenniskenttiä. Paikalliset näyttävät käyttävän näitä ahkerasti. Päätettiin lähteä pyöräilemään pitkin joenvartta kunnes löydettiin mukava huilipaikka. Huviksemme pisti silmään, miten paikalliset käyttävät täällä sateenvarjoja heti kun vähänkin aurinko pilkahtaa välttääkseen ruskettumisen. Tähän liittyen kaupoissa myydään myös runsaasti whitening voiteita vaalentamaan ihonväriä. Täällä paikalliset ihannoi kovasti vaaleaa ihonväriä. Pitääkin olla tarkkana kun kaupasta ostaa rasvaa, ettei vahingossa tartu vaalentava purkki matkaan. Naureskeltiin, että saadaankohan keväällä private biitsi, jos täällä muut ei halua ruskettua paitsi me :D

Kotimatkalla nappasimme katukeittiöstä illalliset ja suuntasimme syömään meidän lähipuistoon (tuttavallisemmin "tsufepuistoon"). Lähdimme tutustumaan dormien pyykkitupaan, jossa on rivissä pesukoneita ja kuivausrumpuja. Yksi koneellinen maksaa aina 10 dollaria, samoin kuivausrumpu. Ohjeet olivat melko epäselvät, joten ei auttanut kuin pistää kone käytiin ja toivoa ettei tule nukenvaatteita :D Täällä on sisällä niin kostea ilma, että kuivausrumpu on välttämätön tai muuten pyykit ei kuivu kyllä ikinä. Ihme kyllä tämä koettelemus onnistui meiltä ongelmitta! Olimme kuulleet, että dormien katolle pääsee hissillä, joten ajattelimme käydä katsomassa miltä siellä näyttää. Katolla ollessa kävi kuitenkin pieni kommellus ja pyykkipulveripaketti levähti lattialle ja puolet jauheesta jäikin sille tielle :D (shh ei kerrota Aarolle, meillä on yhteiset pyykkijauhot:D)

Nyt pieni hengähdyshetki huoneella. Illemmalla mahdollisesti pyörähdämme vielä Night marketissa (ja ei muuten varmasti maistella mitään epäilyttävää! Viime makukokemukset olivat jo ihan riittäviä useaksi viikoksi :D).

xoxo Annika ja Aino

Näkymä dormien katolta

Shin Kong Wu Ho-Su Memorial Hospital

On kyllä ollut kiireinen alkuviikko, eikä tästä syystä olla keretty kirjottamaan harjoittelun alusta vielä mitään, mutta nyt asia korjaantuu :) Eli, nyt meillä sitten alkoi arki ja työharjoittelun ensimmäiset kolme viikkoa Shin Kong Wu Ho-Su Memorial Hospitalissa. Työmatka sairaalalle on metrolla 20 minuuttia ja siitä vielä bussilla 5 minuuttia, aikaisin joutuu siis lähtemään. Niinpä ensimmäisenä aamuna herätyskello soi klo 6:15 (olisi kyllä uni vielä maistunut muutaman tunnin). Suunnattiin metroasemalle ja haavena oli torkkua matkan ajan mukavasti vielä metron penkeillä. Eipä vissiin, turha oli toivo.... metro oli niin täysi että hyvä että mahduttiin sisään. Huomaa, ettei olla enää Vantaalla, täällä aamuruuhkat on vähän toista luokkaa. On kuitenkin mukava huomata että ruuhkasta ja kiireestä huolimatta, täällä kunnioitetaan toisia ja varsinkin vanhuksille ja raskaanaoleville luovutetaan aina istumapaikat. Muutenkin ihmisten arvostus toisiaan kohtaan näkyy käytöksessä myös meitä ulkomaalaisia kohtaan. Täällä ollaan erittäin avulaita ja kohteliaita.

Tutorit olivat meitä Jiantanin metroasemalla vastassa ja siitä sitten yhdessä mentiin bussilla sairaalalle. Opettaja ja sairaalan henkilökunta oli meitä heti vastassa ja meidät toivotettiin kyllä todella lämpimästi tervetulleiksi. Saatiin hoitajilta heti alkuun lahjaksi omat kahvimukit ja teräksiset puikot ja lusikat ja kaikki tuntuivat olevan innoissaan meistä. Kielitaito on osalla hoitajista todella huono ja aksentti tekee siitä vielä vaikeammin ymmärrettävää. Heillä ei ole aiemmin ollut ulkomaalaisia opiskelijoita ja he kertoivat, että heitä jännittää hirveästi. Hoitajat ymmärtävät kuitenkin lähes kaiken mitä heille sanoo, mutta puheen tuottaminen on heille haasteellista. Ne hoitajat, keiden kanssa olemme enemmän tekemisissä, puhuvat onneksi ihan hyvin englantia ja heidän kanssa asiat sujuvat. Lääkärit onneksi puhuvat paremmin englantia, sillä täällä lääkärit tekevät kaikki raportit ja diagnoosit englanniksi.

Meidän rooli opiskelijoina on täällä kyllä todellakin yllättänyt suuresti! Suomessa joissain paikoissa tuntuu, että opiskelija on vähän niinkuin "ylitöitä" muiden töiden rinnalla ja monet lääkärit eivät huomioi ollenkaan hoitotyön opiskelijaa. Täällä sen sijaan tuntuu, kuin oltaisiin oikein kunniavieraita. Kaikki (lääkärit ja hoitajat) tulevat esittäytymään ja kyselemään meiltä kaikenlaista, ja vähän väliä saa poseerata heidän kanssa valokuvassa. Ihme, ettei olla vielä nimmareita jouduttu kirjottamaan :D Ainakin tässä harjoittelussa opimme sen, miten hymyillä kameralle, heh. Huomion määrää ei ainakaan yhtään vähennä se, että länsimaalaisina kuljemme lääkärin vaatteet yllä :D (tämä siis jokapäiväinen työasumme, tosin olemme huomanneet, että täällä ei ole niin yksiselitteistä että vain lääkäreillä on valkoinen pitkä takki yllä.) Täällä sairaalassa tuntuu olevan hyvä ilmapiiri, eikä hierarkia ole niin voimakkaasti läsnä kuin Suomen puolella. Lääkärit ja hoitajat tekevät tiiviisti yhteistyötä ja kunnoittavat toinen toisiaan.

Olemme tämän viikon aikana päässeet työskentelemään/tarkkailemaan diabetes lääkärin vastaanottoa, ravintoterapeutin sekä sairaanhoitajan vastaanottoa, tutustumaan äitiys- ja imetysneuvontaan sekä lasten rokotuksiin (vastaava kuin Suomen neuvolatoiminta) sekä hemodialyysiin. Olemme myös osallistuneet luentoihin koskien Taiwanin sairaanhoitojärjestelmää. Täällä ei ole ollenkaan terveyskeskuksia, vaan kaikki toiminta tapahtuu sairaaloissa. Tämä näkyy potilaspaljoutena, sairaalan aulaa voi kuvailla ruuhkautuneeksi metroasemaksi! Taiwanilaiset rakastavat tulla sairaalaan jokaisen pikkuvaivankin vuoksi. Ihmiset ovat näköjään tottuneet ruuhkaan ja ihmispaljouteen, sillä esim. kuntoutushuoneessa kaikki vieri vieressä jumppasivat ja kävivät puntarilla yms. Ketään ei tuntunut häiritsevän, että muut potilaat olivat läsnä ja meteli oli melkoinen.

Näiden ensimmäisten kolmen päivän aikana olemme huomanneet monia eroavaisuuksia verrattuna Suomen sairaalaan. Yksi erittäin silmäänpistävä asia on yksityisyyden ja tietosuojan turva. Suomessa potilaan yksityisyys pyritään turvaamaan niin hyvin kuin mahdollista ja tämä toteutuukin hyvin. Täällä sen sijaan saattaa olla useampi potilas samaan aikaan lääkärin vastaanottohuoneessa ja muut kuulevat kaikki toisen potilaan asiat sekä näkevät tietokoneelta diagnoosien kirjaamisen sekä lääkelistojen muutokset. Potilaiden paperit lojuvat pöydällä kaikkien nähtävillä, eikä lääkäreillä ole mikään kiire siirtää niitä sivuun. Toinen suuri eroavaisuus oli lääkärin vastaanottojen runsas potilasmäärä. Tunnin aikana lääkäri otti vastaan varmaan about 15 potilasta, kun Suomessa potiaalle varataan yleensä vähintään 15 minuuttia aikaa, jonka jälkeen lääkäri kirjaa vielä rauhassa ennen uutta potilasta. Vastaanotto on kovin levoton, sillä vähän väliä tulee myös keskeytyksiä ja toiminta tuntuu melko liukuhihnamaiselta ja hoitovirheiden mahdollisuus on melko suuri näissä puitteissa. Itsestä ainakin tuntuisi mahdottomalta keskittyä töihin tällaisessa ympäristössä.

Olemme myös havainneet paljon hyvää, etenkin terveysneuvonta on täällä todella aktiivista ja potilaille järjestetään vapaaehtoisia ja ilmaisia infotilaisuuksia eri sairauksiin liittyen. Täällä hoidetaan potilasta kokonaisvaltaisesti eri ammattiryhmien yhteistyönä. On mukava huomata, että tilanteet potilaan ja hoitajan välillä on paljon rennompia ja vastaanotoilla nauretaan paljon, ja tuntuu että ihmiset puhuvat avoimemmin, kun kynnys ei ole niin suuri. Työntekijät tuntuvat olevan erittäin omistautuneita työlle ja ovat alansa asiantuntijoita.

Harjoittelupäivät ovat meillä melko pitkiä, joka päivä 8.30-17. Välissä on onneksi aina vähintään tunnin lounastauko. Täällä ei ole mikään kummallinen näky, jos työntekijä vetää sikeitä pöydän ääressä keskellä päivää :D Nyt on onneksi ihana vapaa loppuviikko tiedossa, se kuluu akkuja lataillen ja uusia kokemuksia odotellen :)

xoxo Annika ja Aino

ps. Sää on ollut tällä viikolla aivan mahtava! +25 ja aurinko porottaa :P Harmi vaan, kun ei olla keretty siitä kauheasti nauttia. Pidetään peukkuja että loppuviikko näyttää yhtä hyvältä!

pps. Lisää kuvia tulossa myöhemmin :) Kuvat ovat vielä opettajamme kamerassa!

Sairaala

Mitäs me ammattilaiset ;)

Aromaterapia

Aromaterapia hierontaa :)

Hemodialyysi

Vähän kevyempää työnkuvaa ;D

Liikkis yllärilahja meidän tutorilta ! :) Ovat niin huomaavaisia

Tamsui

Sunnuntaina aamupäivästä tapasimme tutorit metroasemalla. Sää oli täydellinen, +21 ja kirkas sininen taivas! Nappasimme metron ja lähdimme yhdessä suuntaamaan kohti Tamsuita, joka oli n. puolen tunnin metromatkan päässä. Osallistumme tutoreiden kouluprojektiin ja tätä varten lähdimme vierailemaan Shaunglian retirement centeriin. Tamsuin metroasemalta matka jatkui bussilla vielä noin 30 min.

Saavuimme aivan mahtavalle palvelutalolle! Shaunglian retirement center on yksityinen ja Taiwanin parhaimpia ja laadukkaimpia palvelutaloja. Siellä asuu noin 400 vanhusta ja rakennuksia oli kolme mukaan lukien kirkko. Palvelutalon asukkaat oli jaettu toimintakyvyn perusteella, toinen rakennus oli omatoimisille vanhuksille ja toinen (suljettu osasto) vaikeammin muistisairaille ja enemmän hoitoa tarvitseville. Meille järjestettiin opastettu kierros päärakennuksessa. Rakennus sisälsi asukkaiden huoneiden lisäksi kuntosalin (joka oli muuten hieman parempi kuin meidän dormeilla!), pelialueen (bilistä, pingistä, lautapelejä...), oman kaupan, kampaamon, hammaslääkärin, luokkahuoneita (kielten, musiikin ja taiteen opiskeluun) ja suuren ruokalan sekä useita oleskelutiloja. Kaikki palvelutalossa rakennettu ja sisustettu oli suunniteltu nimenomaan vanhuksille ja helpottamaan heidän jokapäiväistä elämää ja liikkumista. Myös ulkoilumahdollisuudet olivat erittäin hyvät, sillä ympäristö oli rauhallinen, puistomainen ja turvallinen liikkua (ei ulkopuolista liikennettä). Oltiin erittäin vaikuttuneita tästä järjestelmästä, sillä Suomessa ei vastaaviin ole vielä törmätty. Kaikkeen oli panostettu ajatellen vanhusten hyvinvointia. Kyllä siellä kelpaisi palmujen alla meren ääressä viettää eläkepäiviä :)

Tämän jälkeen suunnattiinkin siis merenrannalle ihailemaan aaltoja ja auringonlaskua. Vietettiin aikaa rantakahvilassa rupatellen, mutta pian alkoi vatsat kurnia, joten suunnattiin Tamsuin night marketille maistelemaan uusia paikallisia "herkkuja"... Tällä kertaa ruokalistalla oli heti ensimmäisenä ällötysten ällötys mädätettyjä mustia kananmunia. Sanoinkuvaamaton makuelämys, edelleen tulee kylmiä väreitä kun edes miettii niitä... hyi. Seuraavana stinky tofu, joka nimensä mukaisesti haisi pahalle eikä makukaan sen parempi ollut. Kuitenkin tämä tuntui olevan todella suurta herkkua paikallisten keskuudessa. Paljon oli myös friteerattua ruokaa tarjolla, kuten sieniä ja mustekalaa (nämä olivat ihan hyviä!) ja myös herkkuja oli tarjolla, kuten about 30 cm korkeita pehmiksiä, sokerikuorrutettuja mansikoita (nam) ja tomaatteja (???). Myös oli paljon markkinatyylisiä pelejä tyrkyllä, kuten tikanheittoa vesi-ilmapalloihin ja renkaanheittoa, mistä voitti aina jotain krääsää palkinnoksi. Night marketeja järjestetään usein ympäri kaupunkia, ja ne ovat tosi suosittuja paikallisten keskuudessa. Näistä voi löytää myös edullisia laukkuja, vaatteita ja kenkiä.

Päivä oli pitkä mutta antoisa. Väsyneinä palasimme takaisin dormeille odottamaan jännityksellä seuraavan päivän työharjoittelun alkua...

xoxo Annika ja Aino

Pienoismalli koko palvelutalosta ja sen ympäristöstä

Kaikki ihanat tutorimme <3 :)

Nigh market

Ei suklaamunia, vaan mätä-ällötys munia....

Stinky tofu, tutoreiden mielipide siitä....

.....ja meidän mielipide siitä :D

Fu Jen University

Aamusta lähdimme kohti ensimmäistä koulupäivää Fu Jenin Universityyn. Matkalla nappasimme mukaan lattet viereisestä kahvilasta, mutta metroaseman sisäänkäynnillä muistimmekin, ettei täällä saa metrossa syödä tai juoda yhtään mitään. Tästä koituu muuten 10 000 dollarin sakko, joten ei auttanut muu kuin piilottaa kahvit käsilaukkuun odottaen kauhulla milloin vuotaa läpi :D Matka yliopistolle kesti yhden vaihdon kautta noin 35 min ja kahvitkin säilyivät onneksi ehjänä!

Totaalisena yllätyksenä asemalla oli vastassa nimikylttien kera viisi poikaopiskelijaa kyseisestä yliopistosta. Kyllä siinä oli nauru herkässä molemmin puolin :D pojat olivat oikein super innokkaita suomalaisista opiskelijoista ja kuvia räpsittiin oikeen urakalla. Yhdessä suuntasimme sitten kampusalueelle.

Luentotiloissa meitä odotti lounas, joka koostui paikallisista ruuista ja hedelmistä. Tuli maistettua monia vieraita, mutta ihan hyviä hedelmiä. Pojat ohjeistivat meitä mieluusti puikkojen käytössä. Paikalla oli paljon paikallisia hoitotyön ammattilaisia ja opiskelijoita, ja koko päivä oli järjestetty vain meitä kolmea varten. Etenkin paikalliset opiskelijat tuntuivat jännittävän meitä kovasti ja kaikki esittäytyivät vuoron perään. Saatiin myös jokainen yliopistolta lahjakassit. Kovin hyvä vastaanotto aploodien kera :D

Ensimmäinen luento tuntui aluksi hankalalta seurata, sillä siinä oli paljon vaikeaa sanastoa vieraalla kielellä. Luento kertoi Taiwanin terveydenhuollosta ja keskusteltiin hieman eroavaisuuksista Suomeen. Luennon jälkeen jäimme vielä kampusalueelle opiskelijoiden kanssa juttelemaan ja pelaamaan korttia. Päivä oli mielenkiintoinen mutta voimia vievä, sillä koko ajan piti olla skarppina ja paljon uutta asiaa tuli. Väsy päivän jälkeen huomattiin, että vihdoinkin kauan odottamamme Nepalilainen ravintola oli auki ja nälissään suunnattiin sinne syömään. Noh, ravintola ei ihan täyttänyt odotuksia...... ruoka, sekä henkilökunta että kokki puhumattakaan vessoista, oli arveluttavia.... Tilattiin grillattua kanaa curryriisillä, lisukkeena oli kastike, mikä oli aikalailla verrattavissa hernekeittoon kannussa.... wtf.... kuitenkin riitti onneksi huumori vielä tälle kokemukselle. Taitaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi tässä ravintolassa! Aaro vielä poikkesi kotimatkalla ostamaan pienen viskipullon tappamaan pöpöt :D

Saa nähdä, löydämmekö vielä netistä livelähetyksenä Suomi-USA jääkiekkopelin. Koti-ilta kuitenkin tiedossa, sillä huomenna on taas paljon uutta ohjelmaa edessä... :)

xoxo Annika ja Aino

Mitä jäbät duunaa?

Mitä jäbät duunaa part 2?